Yeesi edistää nuorten mielenterveyttä nuorten omia voimavaroja vahvistamalla.

Lue lisää meistä.

Vene rannassa

Jotain kesästä

Fanni 4.7.2017

Moi kaikille, mä oon Fanni. Ja nyt kerron teille jotain kesästä.

Mä oon pelännyt kesää viimeiset seitsemän vuotta. Tiedäthän, niitä kuumia päiviä, aikaa, jolloin ei tarvitse tehdä mitään? Nimenomaan. Ne kauhistuttaa mua. Mut tänä kesänä päätin, etten aio pelätä.

Kesä on monen mielestä vuoden parasta aikaa ja niin oli munkin mielestä hyvin pitkään. Sitten jotakin tapahtui. Yht’äkkiä kesän kuumuus ei enää tuntunut hyvältä. Se tuntukin liian kuumalta. Ja paineet kasautu niskaa polttaen, että pitää näyttää hyvältä. Ja olla pienissä vaatteissa ja nauttia. Miten voi nauttia, jos on kauhee paine siitä, että näytänkö hyvältä? Että onko mulla nyt tarpeeksi hauskaa? Elänkö parasta nuoruuttani ja parasta kesää? Mä voin sanoa, että kun nämä ajatukset syntyivät sinä yhtenä kesänä mun päässä, ei enää ollutkaan kivaa.

Ja sitten miten vietät tuon kesän, nuoruutesi parhaan kesän? Mulle tuli tunne, että kaikki paikat, joihin voisin vaan haluta, on kiinni kesällä. Kaikki kaveritkin lähtivät mökeille tai olivat niin kiireisiä olemaan care-free, että musta tuntui, että jään yksin. Mun pää alkoi prakailla tätä kuumuutta ja tätä yksinäisyyttä ja tätä painetta elää nuoruutta, etten enää ehtinyt elää yhtään. Ja niinhän siinä kävi. Mä lopetin elämästä.

Mä elin varjoissa, viileessä (ja silti liian kuumassa) kodissa hupparin suojissa. Mä en halunnut olla yksin, mutten ainakaan halunnut seuraan, ettei kukaan huomais, etten osaa ”elää kesää”. Nääs niinhän siinä kävi, että mitä enemmän oli yksin, sitä enemmän tuli tunne, ettei enää sovi mitenkään muiden ihmisten joukkoon! Joku ois voinut tajuta tän yhtälön jo vähän nopeammin, mutta mulla kesän pelkäämiseen meni piiiiiitkä tovi. Pari ekaa kesää olikin huonoja. Sen jälkeen alkoi vähä vähältä helpottaa, ja aloin haastaa itseäni, mutta siltikin kesä oli iso mörkö aina keskellä vuotta. Tai itseasiassa vuoden lopussa. Vuosi mulla nimittäin alkoi aina syksyllä koulun yhteydessä, mutta sitten päättyi talvesta asti skagaamiseen ja jännittämiseen ja lopulta itse kesään. Sitten taas selvittiin ja iloittiin syksystä ja taas pelättiin seuraavaa kesää. Se oli kamalaa.

Tänä keväänä musta tuntui, ehkä ekaa kertaa, että selätän kesän. Se paniikki, joka oli niin tuttu edellisvuosista – se ei tullukaan! Mitä lähemmäs päästiin kesää, sitä enemmän jännitin, milloin se tulee… Mutta ei. Musta tuntuu, että oon voittanut mun pelon!

Tähän kesään kuuluu kavereita, piknik-retkiä, vähän töitä, aurinkoa ja sadesäitä ja itsensä haastamista. Tiedän, että kesääni kuuluu se mörkö edelleen. Siellä se luikkii ja varmasti saa mut välillä kiinni, mutta mä tiedän, mitä mä teen sen kanssa! Mä puhun ja käsittelen sitä mun äidin ja kaverien ja kenties jonkun auttajan Sekasin-chatista kanssa. Mä sanon ääneen, että nyt mua pelottaa, etten oo tarpeeksi hyvä viettämään kesää ja yhdessä mä keskustelukumppanini kanssa kysyn multa, että pitääkö kesää viettääkseen olla edes mitenkään ”hyvä”? Mä vastaan, että ei. Mä riitän tällaisena. Kaikkine mörköinenikin mä oon paras minä, joka mä ikinä tähän päivään mennessä oon ollut ja mä ansaitsen jokaisen hyvän hetken, jonka mä saan. Mä nautin kesästä positiivisuuden voimalla, koska mä oon sen arvoinen. Ja muista, niin oot säkin!

Fanni-Laura

Kirjoittaja on 28-vuotias Yeesin hallituksen varajäsen Helsingistä, joka kärsii ajoittaisista huonoista oloista, mutta nauttii suunnattomasti myös superhyvistä oloista, ja tykkää kirjoittaa, kun ”pää on liian täysi”. Sekasin-chat toimii ympäri kesän osoitteessa https://sekasin247.fi/