Harmaa raidallinen kissa makoilee valkoisen viltin päällä

Laiskottelu - hyödytöntä lusmuilua vai luovuuden lähde?

Pauliina 4.7.2018

Lepo ja laiskottelu. Kuulostavat niin houkuttelevilta, tarpeellisilta ja tavallisiltakin, mutta toisinaan niitä on silti vaikea sisällyttää osaksi omaa arkea – ainakaan hyvällä omatunnolla.

Olen aina ollut menevä tyyppi; paljon töitä, harrastuksia, ystäviä, vapaaehtoisprojekteja ja kivoja kissanristiäisiä. Niin paljon kuin nämä asiat ovatkin antaneet elämääni iloa ja sisältöä, on toisinaan kolikon kääntöpuolena voinut olla pieni uupumuksenkin poikanen. Milloin saan aikaa itselleni? Milloin voin vain olla?  Samaan aikaan, kun olen kaivannut aikaa itselle ja levolle, olen sellaisen hetken saadessani kokenut jonkinlaista huonoa omatuntoa. Pitäisi olla tekemässä jotain hyödyllistä, ei viikonloppuiltaa voi ”tuhlata” yksin kotona. Ihan hassuja tunteita, mutta uskoisin että hyvin yleisiä. Ehkä nykyajan yhteiskunnassamme lepo ja oleskelu, täydellinen toimettomuus, mielletään herkästi laiskotteluksi ja saamattomuudeksi? Asioiksi, joita kukaan ei arvosta ja joita ei kannata kovaan ääneen mainostaa harrastavansa tai olevansa.

Toimeton elvyttää luovuuttaan!

Samaan aikaan kuitenkin asiantuntijat sanovat ja jotkut tutkimukset todistavat, että laiskottelu ja toimettomuus ovat avaimet muun muassa luovuuteen. Luovuus puolestaan on positiivinen piirre. Sillä saadaan usein aikaan uutta ja mielenkiintoista niin työelämässä, opiskeluissa kuin vapaa-ajallakin. Silloin, kun makaa sohvalla ja kokee huonoa omatuntoa siitä, ettei ole antamassa aikaansa ja panostaan täydellä latauksella johonkin tärkeään, saattaakin oikeasti kerryttää itselleen uutta potentiaalia. Potentiaalia, jolla saada aikaan paljon merkityksellisiä asioita silloin, kun siihen taas on jaksamista. Kun silloin tällöin tyhjentää kalenterinsa ja nollaa vähän omaa päätänsä levolla ja oleilulla, voikin hetken päästä löytää aikaa uusille, mielenkiintoisille jutuille!

Tämän sain huomata myös omassa elämässäni. Alkuvuosi meni täydessä sumussa opinto- ja työkiireiden äärellä. Kun koulu loppui ja kädestä löytyi gradussa käytettyjen artikkelien sijaan vain yksi paperi, todistus tutkinnosta, hämmennyin, kuinka paljon vapaa-aikaa minulle jäi. Vaikka pieni piipitys takaraivossa kolkutteli huonon omatunnon äänellä siitä, että tämä aika pitäisi nyt käyttää todellakin hyödyksi, tein tietoisen valinnan ottaa aikaa nukkumiselle, Netflix-maratoneille ja vain sille toimettomuudelle. Toimettomuus teki hyvää; yöunet paranivat, mieli oli virkeä ja pikku hiljaa myös luovuus ja uudet ideat saivat tilaa ajatuksissani. Kun toimettomuus alkoi kuukauden jälkeen tökkiä, tartuin pitkäaikaisiin haaveisiini ja aloin toteuttamaan niitä. Nämä haaveet olivat sellaisia, joita olin halunnut elämässäni toteuttaa pitkään, mutta aika ei ollut antanut olevinaan tai todellisuudessakaan periksi. Myös työntekoon tuli aivan uutta draivia ja luovuutta, kun kiireen ja stressin keskellä sekin oli tuntunut ajoittain suoritettavalta pakolta. Ei siis lainkaan hyödytöntä ajankäyttöä!

Lomailija, haasta itsesi laiskotteluun!

Kesälomat ovat parhaillaan käynnissä monella, ja loma pitää luonnollisesti sisällään huomattavasti enemmän vapaa-aikaa kuin tavallinen arki. Lomassa on kuitenkin riskinsä muuttua samanlaiseksi oravanpyöräksi kuin arkikin. Lomaviikotkin on pakko käyttää hyödyllisesti. Haastankin itseni ja muut käyttämään kesälomat tänä vuonna todella, todella hyödyllisesti: Hyödyllisesti itselle! Lataa akkuja, ole toimeton ja kerää aidosti energiaa tulevaan syksyyn. Älä tee asioita, joita pitäisi tehdä vaan asioita, joita haluat tehdä. Voit jättää hyvällä omatunnolla myös kokonaan tekemättä.

Tämän haasteen myötä laitan työhuoneeni kesäkuntoon ja suuntaan nauttimaan loma-ajastani leppoisin mielin. Täydellisesti en ehkä haasteessani onnistu, sillä kymmenestä lomapäivästä vain kolmelle en ole vielä ehtinyt suunnittelemaan muuta kuin sen, että aion jättää ne suunnittelematta. Hyvä alku sekin tällaiselle kalenterin orjalle.