uupumus

Mä en enää jaksa - uupumus ja miten siitä selviää

Maria 5.2.2018

Mä en saa unta. Kello on kolme yöllä ja päässä takoo tuhat asiaa. Päänsärky ei helpota särkylääkkeellä ja kelaan vaan, että mitä kaikkea mun pitäis tehdä. Aamulla en jaksa nousta ylös ja  kurkussa tuntuu pala kun vaan ajattelenkin sitä, et kohta pitäis jo olla reppu selässä kouluun menossa. 

Uupumus koskettaa yhä useampaa meistä, yhä nuoremmalla iällä. En tiedä johtuuko se siitä, miten meidät on kasvatettu olemaan tunnollisia vai maailmasta, jossa vaaditaan yhä enemmän? Tutkimukset osoittaa, että Suomalaiset nuoret ovat muiden maiden nuoria kuormittuneempia koulutyöstä. Miten me jaksetaan? Ja miten meistä tuli niin uupuneita? 

Itse tunnistin uupumuksen siitä, ettei väsymys ikinä hävinnyt vaikka lepäsin ja vaan olin. Samalla podin huonoa omaatuntoa siitä, että lepäsin vaikka miljoona asiaa oli rästissä. Öisin en saanut nukuttua ja mun päätä särki kokoajan. Ennen niin iloinen minä en jaksanut enää iloita mistään. En jaksanut käydä koulua, nähdä kavereita, puhua äidin kanssa puhelimessa. Joskus en jaksanut edes syödä. Kaikki tuntui raskaalta. Itketti. Masensi. Ja eristäydyin kaikista. Kaikki piti mua ennen vahvana ja nyt en enää jaksanut tehdä mitään.

Olin niin väsynyt, että avun pyytäminen tuntui liian isolta ponnistukselta. Mietin myös, et oonko mä ainoa joka on uupunut? Et miks mä uuvun ku muut ei uuvu? (Vaikka eihän se ollenkaan niin ole, myöhemmin opin, että tosi monet on uupuneita). Muistan sen päivän kun soitin itkien kaverille et nyt mä tarviin apua - oon vaan liian väsynyt kokoajan. Siitä päivästä kaikki helpotti. Sain apua ja mulle sanottiin, että olin rohkea ja vahva - kaikki tulee järjestymään. Jälkeenpäin ajattelen, että apua pitäis aina uskaltaa pyytää koska ihmiset haluaa auttaa, tosi mielellään. Ja että uupuminen ei tosiaankaan ole heikkoutta. 

Apua voi pyytää esimerkiksi vanhemmilta, kavereilta, opettajalta, kouluterveydenhoitajalta, koulukuraattorilta, työpaikan työterveyslääkäriltä tai muilta läheisiltä. Joskus apua voi olla helpompi pyytää joltain ihan ulkopuoliselta tai ammattilaiselta. Netissä on myös sivustoja joista voi pyytää apua.

Pikkuhiljaa mä aloin nukkumaan paremmin ja jaksoin taas tehdä juttuja ja nähdä kavereita. Nykyään oon oppinut tekemään asioita, jotka ennaltaehkäisee uupumista. Oon opetellut sanoman EI silloin, kun en jaksa tai halua, pidän joka viikko yhden illan vain itselleni - luen tai katon Netflixiä tai vaan oon - se on mulle tärkeetä, oon myös koittanut päästää irti siitä, että mun aina pitäis onnistua kaikessa ja oppinut, että epäonnistuminenkin on ihan ok. Tärkein oppi on kuitenkin ollut se, että osaan kuunnella itseäni paremmin ja kunnioitan sitä mitä tarviin. 

Uupumuksen ennaltaehkäisy on tosi tärkeetä.

Listasin tähän vielä juttuja, jotka auttaa ennaltaehkäisemään uupumista ja auttaa stressinhallinnassa:

  • itsensä kuuntelu
  • ei-sanan opettelu 
  • itsestään huolehtiminen
  • pienten haaveiden toteuttaminen
  • täydellisyyden tavoittelusta irti päästäminen
  • stressin hallinta
  • itsemyötätunnon harjoittaminen 
  • rajojen laittaminen (itselle ja muille)
  • suunnitelmien tekeminen 
  • välitavoitteiden asettaminen ja niistä itsensä palkitseminen
  • oman suunnitelmansa arvostaminen  
  • itsensä ja oman rajallisuutensa hyväksyminen
  • lempeä suhtautuminen omaan itseensä - sekä kehoon, että mieleen
  • säännöllinen liikunta josta pidät ja saat mielihyvää 

Lisää aiheesta:

Aiemmin ilmestynyt yeesiläisen bloggaus: Miten suhtautua huoliin stressaavassa elämäntilanteessa?

Nuorten mielenterveystalo: Mikä mua vaivaa ja mistä saan apua?