Mielen hyvinvointi voimavarana työuran eri vaiheissa -seminaari.

Mielenterveystaidot ovat työelämätaitojen ydin

Pauliina 10.11.2017

Meistä jokaisella on mielenterveys. Mielenterveys ei ole mikään irrallinen palanen, jonka vointia voisi säädellä nappulasta on- tai off-asentoon, milloin ja miten huvittaa, vaan mielenterveyteemme vaikutta kaikki mitä ympärillämme tapahtuu ja toimintaamme ja suoriutumiseemme eri ympäristöissä ja yhteisöissä on aina yhteydessä mielenterveys. Vuonna 2012 Tilastokeskus ilmoitti, että suomalainen viettää elämästään keskimäärin 30 vuotta työssä ja 50 vuotta muualla. Vietämme siis lähes 40 % koko elämästämme työnteossa ja näin ollen työelämällä on valtava rooli mielenterveyteemme vaikuttavana elämän osa-alueena ja toisaalta pääsemme parhaimmillamme hyödyntämään ja vahvistamaan omia sekä muiden mielenterveyttä ja mielenterveystaitoja lähes päivittäin työpäiviemme aikana.

Miksi päätin kirjoittaa tästä aiheesta? Osallistuin pari viikkoa sitten Sosiaali- ja terveysministeriön Mielenterveys voimavarana työuran eri vaiheissa -seminaariin ja siellä käytyyn paneeliin Yeesin vapaaehtoisena. Sen lisäksi, että edustin Yeesiä ja sen myötä nuoria, edustin omasta mielestäni myös yksilönä aika tyypillistä 25-vuotiasta nuorta, jolla on jo jonkin verran kokemuksia ja sitäkin enemmän ajatuksia työelämästä ja sen suhteesta mielenterveyteen.

Aloitin ensimmäiset työni 15-vuotiaana vanhusten dementiakodissa, josta jatkoin täysi-ikäisenä asiakaspalvelun ja kolmivuorotöiden pariin.  Työelämä vaati minulta siinä vaiheessa paljon enemmän kuin minulla oli. Enkä tarkoita nyt taitoa kirjoittaa hyvä työhakemus, en kykyä asettaa herätyskelloa soimaan ja saapumaan ajoissa työmaalle tai kykyä olla ystävällinen asiakkaille tai kollegoilleni.  Olisin tarvinnut taitoa olla jämäkkä vuorovaikutustilanteissa sekä taitoa ilmaista ajatuksiani ja tunteitani rohkeasti. Olisin tarvinnut taitoa tunnistaa omat rajani sekä huolehtia hyvinvoinnistani paremmin. Mielenterveystaitoja.  Olin aina tottunut olemaan kiltti ja tunnollinen tyttö, joka ei sano kellekään vastaan, ellei ole aivan pakko. Työelämästä minulla ei ollut kokemusta, mutta mielessäni eli vahva käsitys siitä, että työpaikoilla vallitsee tarkka hierarkia ja esimiehelle ei sanota ei, jos ei ole aivan pakko. Töistä ei myöskään kannata jäädä pois, ellei ole pää kainalossa, muutenhan saatat saada potkut. Tiesin myös, että koska olen nuori, olen täynnä energiaa ja jaksan kaiken sen, mitä vanhemmat, ruuhkavuosia elävät kollegani eivät jaksa. Ja sitten menetinkin yhtäkkiä motivaationi ja jaksamiseni, valitettavasti.

Tärkeät taidot elämään

Jotta nuoret voisivat pärjätä ja kehittyä työelämässä, tarvitaan mielestäni sen toteutumiseksi ainakin kahta asiaa: mielenterveys- ja työelämätaitojen opettamista ja vahvistamista läpi lapsuuden ja nuoruuden sekä työyhteisöitä, joissa nuorille annetaan mahdollisuus harjoitella näitä taitoja, sanoa ei ja epäonnistua.

Katsoin muutama viikko sitten Vain elämää-jaksoa, jossa artisti SANNI pohti sitä, että missään ei opeteta niitä taitoja, joita me elämässämme oikeasti tarvitsemme. Me opettelemme alakouluikäisestä asti ulkoa kertotaulut, järvien ja jokien nimet sekä taivutusmuodot. Mutta opettelemmeko me tunnistamaan ja sanoittamaan tunteitamme tai vahvistamaan omaa ja muiden hyvinvointiamme joka päiväisessä vuorovaikutuksessa? Varmasti jonkin verran, mutta ei ehkä tarpeeksi tai riittävän tietoisesti. Ajattelen, että tärkeämpää kuin osata litania vieraskielisiä sanoja kokeessa tai muistaa matematiikan haastavia kaavoja ulkoa, olisi mahdollisuus jo aivan pienestä pitäen kehittää itsetuntoa, vahvistaa hyvinvointiamme edistäviä osa-alueita elämässä ja oppia toimimaan itseä ja muita kunnioittaen erilaisissa tilanteissa. Lapsuus ja nuoruus ovat ihmisen elämässä kehityksellisesti tärkeimpiä ajanjaksoja ja otollisimpia vaiheita mm. persoonan, itsetunnon ja sosiaalisuuden rakentumiselle.

Hyvä työyhteisö

Työyhteisöjen toivoisin olevan avoimia ja turvallisia paikkoja niin nuorille kuin vanhemmillekin. Paikkoja, joissa on lupa epäonnistua ja harjoitella erilaisia, myös mielenterveyden kannalta oleellisia taitoja kuten ongelmanratkaisu- ja vuorovaikutustaitoja.  Työnhakutilanteissa on itselleni ainakin tullut turhan usein olo, että on täytettävä kaikki työpaikkailmoituksen vaatimukset ja astuttava työpaikalle valmiina pakettina, ilman ripaustakaan tietämättömyydestä tai epävarmuudesta. Parhaissa koulu- ja työyhteisöissä kannustava ja epäonnistumiset salliva ilmapiiri mahdollistaa kuitenkin niin nuorten kuin muidenkin yhteisön jäsenten itsetunnon ja hyvinvoinnin sekä osaamisen vahvistamisen yhdessä tehden. On sitä paitsi mielestäni kiistämätön fakta, että mitä paremmin työpaikalla voidaan niin henkisesti kuin fyysisestikin, sitä parempaa tulosta ja toimintaa saadaan myös aikaiseksi!

Suoritus- ja yksilökeskeisessä yhteiskunnassamme työllä ja siinä menestymisellä on niin suuri arvo, että välillä niin työnantajat kuin työntekijät itsekin meinaavat unohtaa sen, että työ ei ole koko elämä ja aikaa itselle ja laiskottelulle on annettava ilman, että siitä on podettava syyllisyyttä. Olen itse kamppaillut näiden asioiden kanssa paljonkin ja tulen varmasti kamppailemaan jatkossakin. Tällä hetkellä olen onnekseni löytänyt sellaisen työyhteisön, jossa edellä kuvaamani hyvän työyhteisön piirteet käyvät toteen ja jossa on helppo sanoa ääneen myös se ajatus, että jokainen meistä on arvokas ja tärkeä myös silloin, kun ympäriltämme riisutaan kaikki tittelit ja virstanpylväät, joita olemme elämässämme saavuttaneet tai kun kaikista supervoimistamme huolimatta väsähdämme tai mokaamme. Ja jos elämässäsi ei juuri nyt ole tällaista opiskelu- tai työyhteisöä, on onneksi meillä kaikilla Yeesin toiminta, johon osallistua ja jossa tämä tärkeä ajatus loistaa kirkkaana vuoden jokaisena päivänä!

Pauliina

Kuvassa panelistit vasemmalta: Pauliina Turunen (Yeesi ry), Satu Perttunen (Helsingin kaupunki), Vilhelmiina Wahlbeck (DNA Oy), Aira Samulin ja Olavi Sydänmaanlakka (Mielenterveyden keskusliitto).