DSC_0791

Kenellä on oikeus uupua?

Ville 25.10.2019

Puoli vuotta sitten käynnistettiin Yeesin ja Nyytin yhteinen Jaksaa, jaksaa? -hanke, jonka tavoitteena on kehittää keinoja opiskelu-uupumuksen ehkäisemiseksi ja samalla opiskeluinnon lisäämiseksi toisen asteen oppilaitoksissa. Kevät ja alkusyksy ovat kuluneet vauhdikkaasti ilmiöön tutustuen ja yhteistyökumppaneiden kanssa aihepiirin ympärillä keskustellen.

Hankkeen alkuvaiheessa merkityksellisimmät kohtaamiset ovat olleet pilottioppilaitoksissa, joissa olemme saaneet kuulla niin henkilöstön kuin opiskelijoiden ajatuksia uupumisesta ja opinnoissa jaksamisesta. Jo varhaisessa vaiheessa kävi varsin selväksi, ettemme työskentele pelkästään yksittäisten opiskelijoiden kokeman uupumuksen kanssa, vaan ilmiötä tulee tarkastella yhteisöllisestä koko oppilaitoksen kattavasta näkökulmasta. Oppilaitosten henkilökunta on tuonut vahvasti esiin myös oman jaksamisen merkitystä koko oppilaitoksen ja opiskelijoidenkin hyvinvoinnille. Tämän vuoksi hankkeen toimenpiteet pyritään kehittämään sellaisiksi, että ne tukevat koko oppilaitoksen hyvinvointia, ja niitä voi hyödyntää sekä yksilö- että ryhmätasolla opiskelijoista henkilökuntaan.

Tuetko toimijuutta vai mitätöitkö kokemuksen?

Opiskelu-uupumuksen mainitseminen ääneen aiheuttaa aikuisissa vaihtelevia reaktioita. Hankkeen aikana olen kuullut erikoisia kommentteja keskustelussa niin kasvatusalan ammattilaisten kuin tavan tallaajienkin suusta. ”Hössötys opiskelu-uupumuksesta vain lisää uupumusta”, ”Työelämä se vasta rankkaa on” tai ”Minä tein niin ja niin paljon ja vasta sitten uuvuin, miten nämä nykynuoret niin helposti väsähtävät” ovat vapaita referaatteja joistain puolen vuoden aikana kuulemistani tai lukemistani kommenteista. Kriittisenä pedagogina ja jonkinasteisena naiivina ideologina minua on kovasti kiinnostanut pohtia, mistä nämä kommentit kumpuavat erityisesti kasvatusalan ammattilaisten suunnalta?

Mielestäni nuorten parissa työskentelevien on syytä katsoa itseään peiliin ja reflektoida omaa opiskeluhistoriaansa. Meillä jokaisella on oma henkilökohtainen kokemus opiskelusta ja oppilaitoksista kasvuympäristöinä samoin kuin työelämästä. Nämä kokemukset vaikuttavat siihen, millaisena ne näemme ja minkälaista tarinaa ylläpidämme. Se, että opiskelu toisella asteella on ollut jonkun kokemusmaailmassa vuosikymmen tai -kymmeniä sitten helppoa ja kivaa puuhastelua tai juhlimista nuoruuden huolettomina vuosina, ei tarkoita, että opiskelijoiden kokemusmaailma olisi tänä päivänä sama. Myöskään ylisukupolvinen negatiivisten kokemusten siirtäminen tai stereotypioiden vahvistaminen eivät tue kenenkään hyvinvointia tai mahdollista onnistumisen ja toimijuuden kokemuksia. Maailma muuttuu yhä tiheämmissä sykleissä, ja vaikka oppilaitokset instituutioina voivat jämähtää henkisesti menneille vuosikymmenille, ”Minun opiskeluaikanani ei kyllä näistä…” -fraasit eivät ole millään tavoin relevantteja. Tänä päivänä nuoret joutuvat tekemään elämäänsä koskevia valintoja aina vain aiemmin, eivätkä ne valinnat kuitenkaan takaa pärjäämistä, onnellisuutta tai turvattua tulevaisuutta. Kasvatusalan ammattilaisilla, joihin luen kaikki nuorten parissa tavoitteellisesti työskentelevät kasvuympäristöstä riippumatta, on mahdollisuus joko tukea toimijuutta tai mitätöidä nuoren kokemus opiskeluun ja elämäänsä liittyen. Kumpaan joukkoon haluat kuulua?

Kohti yhteistä tavoitetta

Jakolinjojen luominen opiskelu- ja työuupumuksen välille tai niiden arvottaminen on turhaa eikä vie keskustelua mihinkään suuntaan. Kyse on ilmiöstä, joka luo inhimillistä kärsimystä riippumatta siitä, mikä on ihmisen elämäntilanne tai kehitysvaihe. Uupumisen ehkäisemiseksi täytyy työskennellä yhdessä monella eri tasolla sekä toimia dialogista vuorovaikutusta rakentaen. Uupuminen tulisi nähdä yhteisenä ongelmana eikä jakaa sen omistajuutta eri ryhmille ikään kuin palkintoina erinomaisesta ahkeruudesta ja omistautumisesta opiskelulle tai työlle. Tarvitsemme kulttuurin muutoksen kohti inhimillisyyttä, hyväksyntää ja myötätuntoa, joka toteutuu niin koulutuksessa kuin yhteiskunnassa.

Ville Särkelä
Leader of Burnout Prevention
Jaksaa, jaksaa? -hanke