Yeesin toiminnanjohtaja Heikki pitelee purjeveneen ruoria ja katsoo oikealla avautuvaa merta.

Kohti Atlantia ja sen yli, osa III - Maata näkyvissä!

Heikki 29.4.2019

Ahoy ja terkkuja Azoreilta!

Keskiviikkoyönä kuulin kannelta huudon “Maata näkyvissä!”.  Olimme purjehtineet kaksi ja puoli viikkoa näkemättä muuta kuin loputonta merta. Nyt horisontissa siinsi Azoreiden saariryhmä, joka on välietappi matkalla Ranskaan. Takana oli yhteensä yli 2000 merimailia ja lukematon määrä kynnettyjä aaltoja. Maan näkeminen oli siis jotain erityistä.

Merimatka meni erittäin hyvin ja säästyttiin pahemmilta keleiltä, vaikka ajoittain aaltojen korkeus nousi lähemmäs kahdeksaa metriä. Huomasin, että itselleni henkisesti kaikkein vaikeimpia olivat tyynet päivät, jolloin emme päässeet kulkemaan purjein ja matkavauhti oli hidasta. Kovassa kelissä lohdutti ajatus, että matka etenee joutuisasti.

Asioita, joista olla kiitollinen

Purjehtiessa on paljon aikaa ajatella ja pohdiskella. Yritin kirjata ajatuksia ylös lokikirjaan, jota olen pitänyt jokaiselta päivältä. Merkinnöistä paljastuu erilaiset tunteet, jotka matkan varrella on tullut vastaan. Lukiessani kirjaa voin tunnistaa kokeneeni ainakin intoa, pelkoa, onnea, ahdistusta, iloa, surua ja rauhallisuutta viimeisen kahden viikon aikana.

Kirjoitin lokikirjaani myös asioita, joista olen kiitollinen. Osa asioista olivat sellaisia, jotka toivat iloa purjeveneellä. Toiset olivat asioita, joita opin arvostamaan mantereella.

Merellä olin kiitollinen monesta asiasta. Meillä on ollut huikea crew kasassa, joiden kanssa on ollut helppo olla samassa veneessä. On ollut hienoa huomata, että henki on pysynyt hyvänä ja ollaan naurettu todella paljon. Erityisesti olen kiitollinen luonnosta, joka ympäröi meidät. Vaikka horisontti pysyi koko ajan muuttumattomana ja loputtoman sinisenä, niin auringon laskut ja nousut nostivat mielialaa. Yövahtiin herääminen ei ollut yhtään niin vaikeaa, kun näki tähtitaivaan yläpuolella. En myöskään muista, koska olisin pystynyt seuraamaan kuun kasvamista koko kuukauden ajan. Huononkin päivän muutti edes hieman paremmaksi se, kun tuuli iski kunnolla purjeisiin ja veneen vauhti nousi. Mikään ei kuitenkaan voittanut mielialan kohentajana delfiinejä, jotka tulivat sukeltelemaan veneen kölin alitse.

Mantereella vuorostani opin arvostamaan muun muassa heilumatonta vessaa, keikkumatonta liettä ja vaakasuorassa olevaa sänkyä. Eniten olin kiitollinen kaikista läheisistä ja ystävistä, jotka olivat meren toisella puolen. Ajattelin kaikkia niitä, jotka olivat laittaneet tsemppiviestejä ennen lähtöä. Erityisesti työkavereiden tekemät kirjeet nostivat mielialaa ja samalla tajusin, kuinka upeiden tyyppien kanssa saankaan tehdä töitä. Joskus ystävistä, läheisistä ja työkavereista voi tulla itsestään selvyyksiä, mutta itselle tämä reissu on korostanut jälleen, kuinka hyviä ihmisiä ympärilläni on ja että ihmissuhteiden ylläpitoon kannattaa panostaa.

Hyvä ja paha internet

Halusin nostaa internetin omaksi kappaleekseen, koska se on mietityttänyt minua matkan aikana paljon. En ole ollut poissa Facebookin äärestä näin pitkään sitten sinne liittymiseni. Puhelinkaan ei ole ollut näin pitkään pois päältä sen jälkeen, kun sain ensimmäisen Nokia 3210 yläasteella.

Oli hyvin vapauttavaa olla käyttämättä puhelinta ja olla tavoittamattomissa näin pitkää. En tiennyt, miten eduskuntavaaleissa kävi. En tiennyt, ketkä olivat edenneet Mestareiden Liigan välieriin (Kyllä. Tottenham meni! JES!) Enkä myöskään tiennyt, minkälainen hallitus Yeesille saatiin. Olin iloinen siitä, että pystyin keskittymään enemmän luonnon ihmettelyyn, kirjoittamiseen ja lukemiseen. Puhelimen selailu vie nimittäin yllättävän paljon aikaa ja se on helppo ottaa esiin, kun on tylsää. Nyt piti keksiä jotain muuta tekemistä tylsyyden yllättäessä, koska helppo ratkaisu oli mykkänä.

Kaipasin kuitenkin internetiä matkan aikana, koska siinä on paljon hyvää. Erityisesti kaipasin sitä juuri yhteydenpitoon läheisten kanssa, en niinkään sosiaalisen median, viihteen tai sähköpostin takia. Satamaan saapuessa kiirehdin soittamaan WhatsApp-puhelun kotiin ja kertomaan, että kaikki on hyvin. Internetin ollessa käytössä on ollut kiva kuulla ystävien kuulumiset. Lisäksi soiteltiin työkavereiden kanssa videopuhelu ja jaettiin kuulumiset.

Huomaan, että ilman internetiä eläminen on vaikeaa, mutta sen käyttöä voisi yrittää vähentää jatkossa.

Huh! Tästä tuli vähän pidempi kirjoitus, joten kiitos, jos jaksoit lukea sen. Nyt näyttää siltä, että olen poissa vielä viikon pidempään, koska matkanteko oli aiottua hitaampaa ensimmäisen osuuden aikana. Palaan siis toimistolle tuulien salliessa viikolla 20.

Supervoimia ja terveisiä kaikille!

Yeesin Heikki