Joukko nuoria istuu kädet toistensa olkapäillä aidalla selin kameraan katsoen merelle päin.

Suvaitsevaisuus kasvaa kohtaamalla

Pauliina 16.11.2018

16. marraskuuta on Kansainvälinen suvaitsevaisuuden päivä, jota on vietetty aina vuodesta 1996, jolloin päätös päivän viettämisestä tehtiin YK:n yleiskokouksessa. Päivän tarkoituksena on muistuttaa meitä kaikkia kunnioittamaan ihmisten moninaisuutta, tasa-arvoa ja vapautta sekä kannustaa erilaisten kulttuurien, yhteiskuntien ja ihmisten väliseen yhteistyöhön, arvostukseen ja vuorovaikutukseen. Mielestäni päivän tarkoitus on äärimmäisen hieno ja tärkeä, mutta toiminnan tasolla suvaitsevaisuus ei kuitenkaan aina ole ihan itsestään selvää tai helppoa. Mielestäni onkin mielenkiintoista pohtia, miten ajatus ja ymmärrys erilaisista ihmisistä ja kulttuureista kehittyy, ja miten ruokkia suvaitsevaisuuden kasvua meissä jokaisessa.

Ennakkoluulot suvaitsevaisuuden esteenä

Meistä suurin osa on varmasti törmännyt elämänsä aikana ennakkoluuloihin. Ennakkoluulot ovat kohdistuneet meihin tai meidän läheisiimme tai olemme itse kohdistaneet niitä johonkin, jota emme tunne tai ymmärrä. Ennakkoluuloisuus on yleinen, ryhmäsuhteisiin liittyvä ilmiö, jonka ydin löytyy stereotypioista ja negatiivisista tunteista. Nämä tunteet ja tietynlaiset käsitykset ryhmistä tai asioista eivät koskaan ole syntymässä meille annettuja vaan kasvavat ja kehittyvät meissä vuorovaikutuksessa ympäristömme kanssa sekä kokemuksiemme kautta. Ennakkoluulojen ja stereotypioiden kautta luokittelemmekin ympäristöä ja siinä eläviä ihmisiä usein meihin ja muihin niin, että kohdistamme negatiivisia, jopa halventavia asenteita ja ajatuksia niihin, joiden ajattelemme olevan erillään meistä. Sosiaalipsykologian mukaan tällainen toiminta on meissä jokseenkin automaattista, mutta ei mitään sellaista, mihin emme voisi vaikuttaa.

Kohtaamalla voimme muuttaa itseämme ja maailmaa

Ennakkoluuloihin liittyy toisinaan myös pelkoa tai tiedon puutetta jotain itselle vierasta tai erilaista kohtaan. Itse näen ja koen, että ennakkoluuloisuus onkin osa ihmisyyttä ja joissain tilanteissa hyvinkin inhimillinen tapa suhtautua ja reagoida asioihin. Koska ennakkoluuloihin liittyy kuitenkin aina enemmän negatiivisia kuin positiivisia tunteita, on mielestäni niistä eroon pääseminen tai edes niiden pieni ravistelu tervetullutta ja tärkeää! Siten voimme lisätä rauhaa ja mahdollisuuksia kehittää ja kehittyä niin jokapäiväisen arkemme yhteisöissä kuin globaalillakin tasolla. Suvaitsevaisuuden nähdäänkin olevan edellytys niin rauhalle kuin taloudelliselle ja sosiaaliselle kehitykselle myös YK:n julistuksessa.

Mitäpä pyrkimys pyristellä ennakkoluuloista eroon sitten minulle itselleni tarkoittaa? Ajattelen, että kohtaamalla niitä asioita, jotka herättävät itsessämme epäilystä, inhoa tai epävarmuutta – pitkälti siis enemmän negatiivisia kuin positiivisia tunteita ja ajatuksia – voimme romuttaa edes pienen palan omaa ennakkoluuloisuuttamme. Kohtaamalla avoimesti ja kunnioittaen niitä ihmisiä tai ryhmiä, jotka luokittelemme heihin tai muihin, ei siis meihin, voimme parhaassa tapauksessa karistella ennakkoluuloja harteiltamme. Opimme ehkä jotain uutta, saamme kosketuspintaa johonkin vieraaseen, ja parhaassa tapauksessa pystymmekin samaistumaan johonkin, joka ennen tuntui niin kovin erilaiselta kuin mitä itse olen ja edustan. Ilokseni olen saanut todeta, että oma keinoni pyrkiä ennakkoluulojeni kaitsemiseen ja suvaitsevaisuuden lisäämiseen ei ole aivan tuulesta temmattu; sosiaalipsykologiasta tuttu käsite kontaktihypoteesi ja sen tutkimus ovat osoittaneet, että ennakkoluuloista eroon pääseminen on kuin onkin mahdollista juuri silloin, kun yksilö tai ryhmä saa myönteisen kontaktin niiden kanssa, joihin ennakkoluuloiset asenteet ovat kohdistuneet. Tieto ei siis aina lisää vain tuskaa, vaan aivan yhtä hyvin se voi lisätä meissä ymmärrystä, empatiaa ja myönteisiä asenteita toisia kohtaan.

Yhden naisen empiirisellä tutkimuksella ennakkoluuloista eroon

Matka omia ennakkoluulojani vastaan jatkuu varmasti läpi elämän, mutta tähän saakka aktiivisesti viime vuosina tekemäni yhden naisen empiirisen tutkimuksen pohjalta uskaltaisin esittää edellä kirjoittamani tiedon todeksi – ainakin tässä tapauksessa. Jokainen kohtaaminen, johon olen lähtenyt avoimesti (en aina välttämättä täysin ennakkoluulottomasti) ja olemalla läsnä uusille, erilaisille ihmisille, elämäntilanteille ja kulttuureille, on vähentänyt negatiivisia asenteita ja tunteitani ja lisännyt ymmärrystä ja sen myötä suvaitsevaisuuttani monia kohtaan. En ehkä usko siihen, että olisimme kukaan koskaan täysin irti omista ennakkoluuloistamme ja negatiivista asenteistamme, mutta uskon, että jokainen ennakkoluulottomuuteen pyrkivä kohtaaminen on aina pieni lisäravinne suvaitsevaisuuden kasvulle!

Hyvää kansainvälistä suvaitsevaisuuden päivää ja ennakkoluulottomia kohtaamia kaikille toivotellen,

Pauliina Turunen
Yeesin vapaaehtoinen

 

Tekstissä on käytetty taustalähteenä teosta Arjen sosiaalipsykologia (2010, WSOYpro)

Kuvacredit: Duy Pham, Unsplash