merin blogikuva

Voiko ihan tavallisena maanantaiaamuna olla onnellinen?

Meri 19.06.2019

Olen parin viime vuoden aikana pohtinut paljon onnellisuutta ja sitä, miksi on niin vaikeaa olla onnellinen. Oikeastaan tuntuu siltä, että on paljon helpompaa olla onneton kuin onnellinen, ja että se onnellisuus lymyää jossain joko menneisyydessä tai kaukana tulevaisuudessa, muttei melkein koskaan siinä hetkessä, jossa juuri nyt olen. Ja jos satunkin hetken ajan olemaan onnellinen, saa se melko pian väistyä jonkin ikävän tapahtuman, huolen tai murheen tieltä.

Olen tullut siihen tulokseen, että elämässä tuskin koskaan saavuttaa pistettä, josta eteenpäin mikään stressin aihe, ongelma tai ”ongelma” ei enää paina, ja elämä on yhtä kepeää ruusuilla tanssimista. Ainakin itse olen taipuvainen siihen, että jos varsinaisia ongelmia ei ole, kehittelen niitä tyhjästä ja ahdistun sitten niistä. Vaikka asiat olisivatkin objektiivisesti tarkastellen hyvin, on melko helppoa keksiä, mikä voisi olla vielä paremmin. Ja vaikka ei oma elämä varsinaisesti ahdistaisikaan, aina voi ahdistua ilmastonmuutoksesta, sodista tai siitä, onko meillä nuorilla enää mitään virkaa sitten kun robotit tulevaisuudessa vievät työpaikkamme.

Monesti myös tuntuu, että onnellisuus liittyy johonkin elämää mullistavaan tapahtumaan. Näin 20-vuotiaana voisin esimerkiksi liittää onnellisuuden siihen hetkeen, kun valmistuin lukiosta ja sain lakin. Muistan sen kauniin kesäpäivän, jolloin olin virallisesti ylioppilas ja tuntui, että olin saavuttanut jonkin etapin elämässäni. Paljon oli vielä edessä, mutta ennen kaikkea ihana kesä ja vapaus. Tuolloin olin onnellinen. Onnellinen olin myös silloin kun pääsin ensimmäistä kertaa lempibändini keikalle. Oli uskomaton tunne nähdä ja kuulla livenä se, jonka tahtiin oli pimeinä syysiltoina ravannut pururataa pitkin napit korvilla tai tanssahdellut yksin omassa huoneessa salaa muiden katseilta.

Mutta kysymys ehkä onkin se, voiko tavallisena maanantaiaamuna olla onnellinen. Voiko silloin olla onnellinen, kun viiden jälkeen aamulla raahautuu keittämään kahvia, pukee kolme kerrosta vaatetta päälle ja lähtee rämpimään lumihangessa kohti bussipysäkkiä. Kun bussi on myöhässä ja joudut hikipäässä tarpomaan työpaikalle, liukastut mäessä ja puhelin lentää lumihankeen, etsit sitä paniikissa ja kun vihdoin löydät sen, masennut puhelimen saamista kolhuista.

Mielestäni voi. En nyt ehkä varsinaisesti ollut onnellinen kun puhelimeni otti osumaa lentäessään kaaressa lumikinokseen, josta sitä sitten etsinkin tovin (tämä tosiaan tapahtui minulle tänä talvena, kaiken lisäksi päivänä, joka oli muutenkin alkanut huonosti), mutta mielestäni onnellinen voi olla, vaikka lunta tulisi vaakatasossa, vaikka ei huvittaisi mennä töihin, vaikka olisit väsynyt, laittamasi ruoka palaisi pohjaan, tai koira ei suostu lähtemään aamulenkille. Onnellinen voi olla, jos muistaa yrittää keskittyä myös arjen pieniin hyviin hetkiin.

Sen sijaan, että enää odottaisin elämän suurien etappien saavuttamista, olen päättänyt, että minä aion olla onnellinen tavallisena maanantaiaamuna. Aion olla myös onnellinen tiistaina, keskiviikkona ja torstaina, ja siitäkin vielä eteenpäin, koska tärkeää ei varsinaisesti ole se, onko perjantai vai maanantai. Tärkeää ei ole myöskään se, onko ulkona kylmä vai lämmin, onko tammikuu vai kesäkuu, ja onko loma vai edessä pitkä työpäivä. Onnellisuutta voi olla ihan vain sekin, että saa rauhassa juoda aamukahvin, metrossa lapsi laulaa täysin palkein hämähämähäkkiä (mikä on oikeasti aika huvittavaa kun 4-vuotias verryttelee äänihuuliaan ja suhtautuu esitykseensä suurella vakavuudella) tai kun saa stressaavan päivän päätteeksi vaihtaa kuulumisia rakkaan ihmisen kanssa.

Onnellisuus saattaa olla kuin liukas saippua. Se lipsuu ja luiskahtaa kädestä, eikä halua koskaan viipyä kauaa. Joskus voi olla niinkin, että mitä enemmän onnellisuuden perässä juoksee, sitä kovempaa se juoksee sinua karkuun. On turhauttavaa huudella pimeyteen, että hei, sua kaivattaisiin täällä, saamatta siihen mitään vastausta. Mutta ehkä parasta onkin hetkeksi unohtaa koko onnellisuus ja antaa sen mennä menojaan. Sen sijaan, että sitä jahtaisi, ja sen perään kyselisi, onkin ehkä parempi vain istahtaa aloilleen ja hengähtää. Saattaa nimittäin olla, että rauhoittumalla ja vain nauttimalla siitä hetkestä, jota juuri sillä hetkellä elää, tulee onnellisuus arvaamatta luoksesi.