mariian kuva

Yeesissä opittua

Mariia 29.08.2019

Kolme kuukautta sitten kirjoitin, että haluaisin Yeesissä työskennellessäni opetella ilolla mokaamista, sillä oppiminen on jatkuvaa kompurointia ja täydellisyys on myytti, jota en halua olla tukemassa. Elokuu lähestyy loppuaan ja niin myös työkokeilukauteni Yeesissä. Olen oppinut paljon ja saanut kokeilla montaa minulle uutta asiaa. Olo on kiitollinen, haikea ja levollinen. Juuri tässä kohtaa ja juuri tämän aikaa minun kuului vierailla Yeesissä - ainakin tältä erää.

Saavuin taloon Yeesin arjen ja toiminnan kannalta mielenkiintoisessa murroskohdassa Yeesin kasvaessa silmieni edessä. Olen saanut kesän aikana todistaa työntekijöiden lukumäärän ja keskinäisen dynamiikan muuttumista Yeesin työyhteisössä. Vaikka muutos on tarpeellinen ja työyhteisön sisällä toivottu, merkitsee se samalla tutusta ryhmädynamiikasta luopumista. Paraikaa Yeesi laajenee ja kehittyy toimijana, mitä toimistolla tapahtuva kasvu heijastelee. Järjestön laajeneminen vaatii monien vanhojen toimintamallien ja -tapojen uudelleen arviointia ja todennäköistä hyvästelyä. Kuten muutokset aina, tilanne herättää monenlaisia tunteita: innostusta, jännitystä ja ennen kaikkea epävarmuutta.

Vietimme eilen työyhteisön kesken tiimipäivää, missä agendalla oli Yeesin ensi vuoden toiminta; sen painopisteet ja mahdolliset uudet avaukset. Tulevaisuuteen suuntautuminen on kutkuttavaa, sillä se herättää haaveilemaan ja katkaisee toimiston perusarjen. Suunnittelu ja yhdessä valittu suunta asettavat tulevalle tekemiselle perustan. 

Tiimipäivän tiimellyksessä keskusteltiin myös epävarmuuden sietämisen hankaluudesta ja toisaalta sen keskeisyydestä. Projektinhallinta on nimestään huolimatta ennen kaikkea sen sietämistä, että hallinta on loppujen lopuksi illuusiota. Toimintaan vaikuttavia, moninaisia tekijöitä voi ja pitää ottaa tekemisissään huomioon, mutta lopulta harva asia on täysin omassa hallinnassa. Vain murto-osaan muuttuvista tekijöistä voi itse vaikuttaa - aivan sama, kuinka paljon yrittää.

Käyty keskustelu yhdistyi mielessäni henkilökohtaiseen osuuteeni Yeesin matkassa. Kutsuin ensimmäisessä kirjoittamassani Yeesin blogitekstissä kaikki halukkaat mukaan harjoittelemaan kanssani epävarmuuden sietämistä ja armeliaisuutta keskeneräisyyttä ja sen herättämiä tunteita kohtaan. Tein näin, koska miellän epävarmuuden kanssa ystävystymisen, “mokaamisen” ja keskeneräisyydelle antautumisen oppimisen edellytyksiksi. Toipuvana perfektionistina minun on kuitenkin ollut toisinaan hankalaa hyväksyä tätä.

Eilisen myötä oivalsin, että oppiminen vaatii juuri hallinnan tunteesta luopumista ja se, jos jokin on mielestäni pelottavaa. Kesän alussa vakuutin, että kätteni jälki tulee näkymään erityisesti blogin puolella ja tässä sitä kuitenkin ollaan: tokaa ja samalla viimeistä kirjoitusta kirjoittamassa. Nuorempi Minä olisi mieltänyt tämänkin epäonnistumiseksi, omien sanojen syömiseksi. Tällä hetkellä näen sen kuitenkin uskalluksena päästää hallinnasta irti ja heittäytyä työkokeilun tarjoamiin muihin; minulle vieraampiin ja näin ollen opettavaisempiin tehtäviin.

Kesän alussa en osannut kuvitella, mitä kaikkea tulevat työpäivät pitäisivät sisällään ja jos olisin tiennyt, olisin varmasti kauhistunut. Nyt jälkikäteen katsottuna en muuttaisi työkokeilun sisällöistä kuitenkaan mitään. Toivon Yeesin työntekijöille ja Yeesille toimijana samanlaista kokemusta uuden äärellä. Toivon, että opitte toinen toisiltanne ja yhdessä ja toivon, että jokainen Yeesin vapaaehtoinen, yeesiläinen nuori, saa olla järjestön kasvussa mukana. Sillä vain niin Yeesi voi kehittyä paremmaksi.