Hei vaan taas kaikille. Viikkoja on taas kulunut ja viimeaikaiset tapahtumat ovat alkaneet mietityttämään, ja mietin että olisi ihan hyväksi kirjoittaa nämä ajatukset ylös ja teille kaikille luettavaksi.

Liika vauhti ei ole hyväksi. Voi kunpa me nuoretkin ymmärrettäis se joskus. Koska nyt mua ärsyttää, ja ehkä sen takia kun me nuoret ei osata kuunnella vanhempia ihmisiä, tai ottaa neuvoja vastaan.

Nuoruuteen kyllä kuuluu kapinahenki ja se, että ajatellaan itse, mutta välillä tuntuu, ettei nuorista kukaan ajattele itse. Kaveriporukat ajattelevat samalla lailla, ja heidän mielestään juuri heidän tekemisensä on oikein ja kukaan muu ei niihin saa puuttua. Okei, tämä oli vain yksi esimerkki, mutta välillä asiat tuntuvat menevän noin.

Muistan itse, kun yläasteella ollessani en osannut miettiä ollenkaan niitä elämän tärkeitä juttuja. Menin vaan ja ajattelin mitä sattuu, eikä koskaan oikeasti tullut pysähdyttyä ja mietittyä kaikkea tärkeää. Nykyään onneksi olen oppinut tämän taidon paremmin kuin hyvin. Jos tuntuu, että nyt mennään liian lujaa, voin kertoa sen itselleni ja pysähtyä. Miettiä vaan, miksi olen mennyt niin lujaa ja mitä kaikkea sen vuoksi on jäänyt huomaamatta.

Mun mielestä nuorien pitäisi tiedostaa se, että ei ne meidänkään niin vahvat mielipiteet aina oikeita ole. Itselläni on hyvin vahvat mielipiteet ja pidän niiden ilmaisemisesta, mutta taas jos jollain muulla on eriävät mielipiteet, minulle käy vallan mainiosti että hän ne esittää. Aina voi oppia jotain uutta, kuten sanotaan.

Kuitenkin, ei tämä ”tiedän kaiken, mielipiteeni on oikea” -linja ole pelkästään nuorten juttu. Aivan liian monet aikuisetkin ajattelevat näin, koska heillä on kokemusta asioista ja näin ollen he ajattelevat sitä kautta olevansa oikeassa. Kun sitten nuorempi yrittää puolustella kantaansa jollain omalla mielipiteellään, aikuinen ei kuule.

Ehkä oikeassa oleminen on suhteellista. Ehkä minunkin kirjoittamani asiat ovat jonkun mielestä oikeita ja jonkun mielestä eivät. Itse olen sitä mieltä, että asioilla on monta puolta ja kaikkia puolia pitäisi osata tulkita. Totta kai on asioita, joissa vain toinen puoli on yleensä oikeassa tai se mielipide on ehkä hmm, sanottakoon vaikka että kannattavampi.

Joo, näihin ajatuksiin, näihin tunnelmiin. Koitetaanko kaikki ajatella eri tavalla joka päivä?

Moikka kaikille lukijoille!

Vähän on ollut ihanaa huomata, että kesä on aikalailla jo nurkan takana! Järvi tulvii ja lumet ovat kadonneet, ja linnut herättävät aamuisin laululla. Kyllä sielu lepää tällaisissa olosuhteissa! Voi taas todeta että aika on mennyt nopeaan – enää kuukausi koulua ja sitten kesäloma. Kuvauskausi on alkanut, sillä kävin Muurasjärvellä kuvaamassa meidän kylän parasta stunttaajaa, Arttua! Ja voin kyllä rehellisesti sanoa että oli kyllä parhaita kuvia mitä olen ikinä ottanut.

Ei tietenkään ole ollut ihan pelkkää huvia nämäkään viikot ja viikonloput. Uutisten lukeminen on jäänyt vähän, joten kävin katsastelemassa uutisia täältä netin ihmeellisestä maailmasta ja törmäsin tällaiseen: http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/2012/04/1535834/mielenterveyspalveluissa-paljon-ongelmia—taysremontti-tarpeen.

Ja ehkä eniten tämä kohta koko jutussa sai minutkin miettimään: ”– Häpeäleima on suuri ongelma. Se estää monia ihmisiä hakemasta apua. Traagisten tapausten vuoksi leima ehkä vielä pahenee. On tärkeää ymmärtää, että tällaiset ovat poikkeuksellisia tapauksia. Valtaosa mielenterveyspotilaista on kilttejä ihmisiä. ”

Aloin miettimään että hei, se on totta. Häpeäleima kulkee aika vahvasti niiden mukana, jotka uskaltavat kertoa masennuksestaan tai muista mielenterveydellisistä ongelmistaan. Vaikka meidän nuorienkin keskudessa psykologikäynnit ovat nykyään ihan normaalia hommaa, niin en kyllä tunne kovin monia jotka uskaltavat puhua näistä asioista ääneen.

Ne jotka puhuvat, ovat automaattisesti säälinkerjääjiä tai angstisia teinejä jotka tarvitsevat huomiota, tai sellaisen kuvan ainakin saa välillä kun kuuntelee joidenkin jutteluita. Että olisi paha, jos vaikka masentaa ja siihen hakee apua. Että kerjää sääliä, jos uskaltaa sanoa että joo, nyt ei mene hyvin, tarviin apua. Mutta hävettää myöntää, niin se täällä meilläpäin useimmiten menee.

Toinen juttu mikä kiinnitti huomioni, oli tämä: ”Varhainen puuttuminen lasten ja nuorten syrjäytymiseen olisi Wahlbeckin mukaan tärkeää, sillä mielenterveysongelmien juuret ovat usein jo lapsuudessa. Taustalla on usein esimerkiksi kaltoinkohtelua tai koulukiusaamista.”

Kohta laittoi mut ajattelemaan sen takia, että mä voin ainakin myöntää sen että mua on kiusattu koulussa. Tässä kirjoittaessani kaikki pahat muistot näkyvät sellaisena nauhana tuossa silmien edessä, tiiättehän? Ja ehkä niillä on ollut osaa joihinkin tapahtuneisiin asioihin mun nuoruusiän mielialoissa. Mutta mietin vaan, että kiusaamisesta puhutaan tosi vähän oikeastaan kouluissa, siis ennen kuin itse kiusaamista on tapahtunut. Okei, on kivakoulu -hankkeita ja tällaisia, mutta niitä on ehkä se kerta lukukaudessa. Kiusaamisesta näyttää tulevan ongelma vasta kun sitä tapahtuu opettajien silmien alla, niin että he sen huomaavat.

Miten sitten näihin asioihin voisi vaikuttaa? Mun mielestä meille nuorille pitäisi antaa vähän parempaa esimerkkiä. Aikuisten on niin helppo puhua pahaa toisistaan, koska sitä pidetään kiistelynä ja arvosteluna, vaikka välillä se kuulostaa aivan alakoululaisten kiusaamistapauksille. ”Naapurin Eino kävi viemässä meidän pihalle jotain hiekkaa, käympäs heittämässä roskat hänen pihalleen, kerätköön sieltä.” … Niin. Silmä silmästä ja hammas hampaasta ei ole se parhain keino näyttää tuleville sukupolville, miten asiat hoidetaan järkevästi. Suomi on siitä hassu valtio ja täällä asuu siitä hassuja ihmisiä, että kateus on kansantauti ja sen varjolla vähän kiusataan toisia. Lapsille puhutaan toisten lapsista tyyliin ”älä puhu sille, sen vanhemmat on huonoja ihmisiä” ja ehkä ne ennakkoluulotkin voidaan heittää tähän soppaan. Ja lapsethan ottavat niin helposti vanhemmistaan mallia. Ei varmastikaan kaikki, mutta jotkut.

Myös koulujen olisi hyvä puuttua asioihin jotka saattavat johtaa mielenterveysongelmiin vanhemmalla iällä. Vastuu on aika iso aikuiselle, tai niin se ainakin kuulostaa. Mutta pakko sanoa, mä olisin ollut onnellinen jos joku aikuinen olisi puuttunut siihen kiusaamiseen, mitä itse koin. Mutta sitä pidettiin leikkinä ja koska mulla ei ole ollut sisaruksia, aikuiset ehkä olettivat että olen pärjännyt tähänkin asti yksin, joten miksi en tästä eteenpäinkin?

Olisi mukavaa nähdä, että koulut ja vanhemmat voisivat toimia enemmän yhdessä. Valitettavaa on, että joitakin vanhempia ei kiinnosta lapsen koulunkäynti, tai koulu ei ehkä ota tarpeeksi yhteyttä vanhempiin vaikka olisi pitänyt.

No mutta, kyllä nämä asiat varmasti tästä selkiytyy. Toivon ainakin niin. Eihän siihen tarvita kuin ihmisiä jotka haluavat auttaa, ja niiden ihmisten halu tulla autetuksi jotka sitä tarvitsevat. Pitäis vaan muistaa vetää yhtä köyttä

Uusin Yeesi-posti on ilmestynyt! Haluatko liittyä postituslistalle? Se onnistuu helposti ja nopeasti Ota yhteyttä-sivuston kautta http://yeesi.fi/ota-yhteytta.

Olemme saaneet tiimiimme uuden aktiivisen jäsenen, joka on mm. ryhtynyt kirjoittamaan ja kehittämään Yeesi-postia. Posti onkin saanut pieniä mutta tärkeitä muutoksia. Kiitos tästä kuuluu Astalle! Lue alta Astan vapaaehtoistarina:

“Lähdin mukaan toimintaan puolivahingossa. Halusin tehdä jotain vapaaehtoistyötä ja niitä Sharewoodissa selatessani törmäsin Yeesin talvitapahtumaan johon kaivattiin vapaaehtoisia. Päätin lähteä katsomaan millaista toiminta on ja sille tielle jäin. Haluan olla mukana kertomassa mielen hyvinvoinnin tärkeydestä koska koen ettei sen merkitystä korosteta tarpeeksi etenkään nuorille. Yeesi on itsekin vielä nuori järjestö ja vapaaehtoisia kaivataan! Liity mukaan levittämään mielen hyvinvoinnin sanomaa!” Asta 27v.

Yeesi etsii jälleen vapaaehtoisia Järjestöpäiville sekä Kesätapahtumaan. Jos olet kiinnostunut olemaan mukana, ole yhteydessä Pilviin pilvi@yeesi.fi.

Hesoten Järjestöpäivät 10.5.2012 klo 10-14
(Helsingin sosiaali- ja terveysalan oppilaitos, Vilppulantie 14, Malmi).
Pienimuotoinen messutapahtuma, jossa mielenterveys- ja päihdetyöhön erikoistuneet järjestöt ja yhdistykset sekä muut toimijat esittelevät toimintaansa oppilaitoksen ala-aulassa. Yeesi kaipailee muutamia vapaaehtoisia Yeesin ständille, jossa esitellään Yeesin toimintaa. Sinun ei tarvitse osata etukäteen asioita, vaan kerromme teille, mitä pitää tehdä!

Kesätapahtuma 28.7.2012 klo 11-15
Kesätapahtuma järjestetään Esplanadin puistossa yhteistyössä Street and Show Dance Group ry:n kanssa. Tavoitteena on järjestää nuorille suunnattu ulkoilmatapahtuma, jossa on nuorille suunnattua ohjelmaa ja aktiviittejä. Näiden avulla tavoitteena on Yeesin tunnettuuden lisääminen sekä mielen hyvinvoinnista tiedottaminen Helsinkiläisten nuorten keskuudessa. Yeesi etsii tapahtumaan mukaan reippaita vapaaehtoisia, muun muassa feissaamaan ennen tapahtumaa ja sen aikana, auttamaan tapahtuman järjestelyissä, innostamaan nuoria mukaan eri toimintoihin sekä lisäämään nuorten tietoisuutta Yeesistä ja mielen hyvinvoinnista! Lisäksi vielä on mahdollista olla mukana tapahtuman äksönin suunnittelussa.

Kiitokseksi Yeesi kirjoittaa vapaaehtoistyön todistuksen jokaiselle tai halutessasi voit kerryttää omaa vapaaehtoistyökokemusta Yeesin vapaaehtoispankkiin.

Moikkamoi taas kaikki lukijat! Mä en tajua miten tää aika menee taas ihan sikanopeesti, varmaan sen takia kun elämä oikeesti hymyilee ja menee niin hyvin että melkein hävettää, huomatkaa sana melkein!

Tosiaan, lomaan on enää kuukausi ja tekemistä kyllä riittää joka ikiselle viikonlopulle. Koeviikko on viimein ohi, ja sen takia kaikki muu onkin vähän jäänyt, kuten tämä kirjoitteleminenkin. Oon kyllä tosi iloinen nyt taas vaihteeksi ihan kaikesta.

Viime aikoina oon miettinyt paljon kaikenlaista vääryyttä mitä maailmassa on. Näin jopa unta pari yötä sitten, että Suomessa oli sota ja kaikki oli ihan sekaisin. Se uni alkoi ihan todella mietityttämään, koska tänään meillä on asiat yllättävän hyvin. Ja jossain päin maailmaa meidän ikäisemme saavat pelätä joka päivä.

Meillä täällä on ruokaa, silti jossain ihmiset näkevät nälkää, ja jopa kuolevat siihen. Meillä on hyvät kodit joiden suojaan voimme aina tulla ja tuolla jossain joku käpertyy oman vilttinsä suojaan syrjäkujalla. Ihan hullua. Ja sitten me valitetaan asioista, joita me pidetään tosi isoina ja haittaavina asioina. Tiet on huonossa kunnossa, autolla ei pääse ajamaan, ruoka on koulussa huonoa ja opettajat rasittavia. Mä kuitenkin tiedän, että tuolla jossain olisi ihminen, joka tulisi mieluusti meidän paikallemme istumaan kouluun ja ajamaan autoa sen sijaan, että joutuu kävelemään monta kilometriä saadakseen puhdasta vettä. 

No mutta ehkä näihin asioihin saadaan joskus vielä jonkinlaista muutosta, jollain tasolla edes. Mä ainakin aion tehdä aikuisena kaikkeni että joku asia muuttuisi täällä pallollamme parempaan suuntaan! Tästä tuli nyt vähän tynkä tekstinä, mutta jospa mä jättäisin teidät ajattelemaan näitä asioita.

Yeesin hallituksen puheenjohtaja Emmi Laurila valittiin eilen pidetyssä liittokokouksessa Suomen Mielenterveysseuran hallituksen varajäseneksi. Tämä on mahtava tilaisuus saada nuorten ääntä kuuluviin ison organisaation päättävään elimeen!