Ajankohtaista

Yeesin vapaaehtoinen kirjoitti ajatuksistaan suorittamiseen ja suoritusyhteiskuntaan liittyen.

Olet ehkä kuullut termin ”suoritusyhteiskunta” ennenkin. Koko ajan pitää pyrkiä parempaan ja saavutuksia ihaillaan. Se aiheuttaa ylimääräistä stressiä kenelle tahansa.

Olen suoritusyhteiskunnan mallioppilas. Suoritan lukion oppimäärää, jääkiekkoharrastustani ja koko arkeani päivästä päivään. Suorittaminen on verissäni. Jopa palautuminen on suoritus – senkin voi tehdä hyvin tai huonosti.

Minulta kysytään usein, miten jaksan opiskella ja urheilla yhtä aikaa. Eikö se käy liian rankaksi, etenkin kun tavoitteeni ovat kummassakin korkealla? Vastaukseni on, että nautin siitä. Koulussa rakastan etenkin psykologian ja äidinkielen tunteja. Lukio on minulle oikea paikka ja viihdyn siellä. Urheilussa parasta on oma joukkue ja yhteisöllisyys. Toiseksi parasta on itsensä voittaminen, puhumattakaan vastustajan voittamisesta.

Tietenkään arki ei ole aina helppoa. Tulee päiviä, kun väsyttää sietämättömästi. Kun tiedän, että tunnin kuluttua pitäisi olla aamujäällä laukomassa epäonnistuneita lämäreitä ohi maalin, enkä jaksaisi nousta sängystä. Kun saavun aamutreeneistä kouluun hiukset edelleen suihkun jäljiltä märkinä ja huomaan, että olen unohtanut sen ruotsin kirjoitelman. Kun koulun jälkeen ehdin ainoastaan syödä ennen kuin täytyy lähteä taas hallille. Kun iltatreenien loputtua olen ihan poikki, mutta loppuverryttely täytyy hoitaa. Tai kun kaverit ovat menossa bileisiin ja kysyvät mukaan, mutta joudun vastaamaan: ”Ääääh sori en mä taaskaan voi, mul on treenit.”

Suoritusyhteiskunta on tehnyt meistä kaikista oman elämämme kilpaurheilijoita. Samalla unohtuu, että kilpaurheilu ei sovi kaikille, ja se on täysin ookoo! Elämässä voi ihan vain höntsätä, tehdä asioita koska se on kivaa, ei siksi, että pitää saavuttaa jotakin.

Elämässä voi myös valita, mitä suorittaa tosissaan, ja mitä lähinnä touhuaa huvin vuoksi. Kirjoitan tätä tekstiä, koska olen päätynyt vapaaehtoiseksi Yeesille. En liitä vapaaehtoisuutta mitenkään suorittamiseen. Teen tätä puhtaasta ilosta silloin kun jaksan ja ehdin. Olen sosiaalinen, tykkään tuoda ajatuksiani esiin ja rakastan kirjoittamista.

Koulussa olen valinnut kurssini sen pohjalta, mistä pidän. Teen opiskelun itselleni mahdollisimman helpoksi. Lepään aina kun voin, nukun ja syön hyvin. Kuuntelen kehoani ja yritän olla kiltti itselleni. Asetan selkeitä tavoitteita ja muutan niitä tilanteen mukaan. Jos stressi käy liian kovaksi, pidän suosiolla vapaapäivän. Otan oman aikani: en todellakaan valmistu lukiosta kolmessa vuodessa.

Joitakin asioita tosin on pakko tehdä. Lukiossakin on pakollisia opintoja, jotka pitää suorittaa, vaikka ei kiinnostaisi. Jos kuitenkin muuten antaa itsensä valita, riittää resursseja suoriutua pakollisistakin jutuista. Kun sekä nauttii tekemisestään että asettaa itselleen sopivia tavoitteita, on lopputulos parempi kuin pelkällä pakkosuorittamisella, vaikka itse tekeminen on helpompaa. Annetaan siis itsellemme lupa suorittaa ja suoriutua sillä tasolla, mikä itselle sopii!

~Syksy