Ajankohtaista

Touko-kesäkuussa me Yeesissä käsittelemme stressin ja kuormituksen teemaa. Mitkä tekijät altistavat stressille ja miten kuormitus ilmenee kehossa? Entä mitä suoritusyhteiskunta tarkoittaa ja millaisia paineita se luo yksilölle?

Mitä tarkoittaa stressi ja kuormitus?

Stressi on seurausta voimavarojen ja vaatimusten epätasapainosta. Stressaavaa tilannetta pystyy kestämään, kunhan siitä on mahdollisuus palautua kunnolla. Elämään kuuluu väliaikainen kuormitus ja stressi. Myönteinen stressi esim. auttaa saavuttamaan tavoitteita. Stressi kertoo myös, että tietty asia on meille tärkeä. 

Stressin kokeminen on yksilöllistä ja erilaiset asiat kuormittavat eri ihmisiä. Stressaavia tekijöitä voivat olla esim. kiire, työmäärä, muutokset ihmissuhteissa, yksinäisyys, taloudellinen tilanne, arjenhallinnan haasteet tai vähäinen tuki. Myös itse asetetut vaatimukset voivat aiheuttaa stressiä. Liiallinen kuormitus voi tuntua kehossa esim. päänsärkynä, lihaskipuna, sykkeen nousuna tai vatsakipuina. Psyykkisiä oireita voivat olla esim. oman ajatusmaailman muuttuminen negatiivisempaan suuntaan, ärtyneisyys tai unettomuus. Oman mielen ja kehon reaktioista voi oppia tunnistamaan, milloin stressi muuttuu kuormittavaksi.

Kun stressi pitkittyy, se syö voimavaroja ja voi vähentää hallinnan tunnetta. Pitkittynyt stressi voi johtaa uupumiseen, jolloin palautuminen vaatii paljon aikaa.

Entä jos uupuu? 

Kulttuurissamme korostuu edelleen vahvasti suorittaminen ja tehokkuusajattelu sekä näiden ihannointi, minkä lisäksi vertailemme jatkuvasti itseämme toisiin. Liian usein törmää uupunutta syyllistävään puhetapaan sekä mediassa että ihan arkisissa keskusteluissa. 

Mitä ei kannata sanoa uupuneelle:

“Jos ei jaksa, niin koittakaa vaan jaksaa!”

“Haudassa on sit aikaa levätä!”

“Kyllä henkilö X jaksaa samat työt tehdä?”

“Mitä jos sä koittaisit vaan olla stressaamatta?

“Pitäiskö sun vaan ottaa ittees niskasta kiinni?”

“Kyllä ennen vaan jaksettiin paremmin!”

Sano sen sijaan näin:

“Vaikka ei jaksa, ei ole mitenkään muita huonompi.”

“Lepoa ei tarvitse ansaita.”

“Me ollaan kaikki erilaisia ja tullaan eri lähtökohdista.”

“Onko jotain mitä mä voisin tehdä tukeakseni sua?”

“On ok mennä omaan tahtiin ja ottaa taukoja!

“Kuulostaa tosi raskaalta. Haluatko jutella siitä?”

“Vähempi riittää!”

Suorittamista ihannoivan puheen sijaan kannattaa kokeilla näitä keinoja, joilla voit huomioida uupuneen puheessasi. Usein tärkeintä on, että on joku joka kuuntelee, uskoo toisen kokemusta ja on läsnä.

Millaisia paineita suoritusyhteiskunta meille luo?

Suoritusyhteiskunnassa oletetaan, että me yksilöinä venymme joka suuntaan. On tärkeää näyttää kiireiseltä, miettiä jo seuraavaa siirtoa, ylläpitää läheisiä suhteita, vastata viesteihin heti, suoritua koulutehtävistä täydellisesti, hakea töitä, harrastaa, muistaa myös hengitellä ja nauttia elämästä. Suoritusyhteiskunta luo kohtuuttomia vaatimuksia etenkin nuorille. Se maalaa kuvaa, jossa jatkuva asioiden saavuttaminen, mitattava menestys, kiireisyys ja koko ajan tavoitettavissa oleminen ovat tavoiteltavia asioita. 

Myös työmarkkinoilla vallitsee vahva kilpailukulttuuri, jossa on valtava paine erottua joukosta. Esimerkiksi työnhakuprosessissa painotetaan idearikkautta, tehokkuutta, sopivaa työkokemusta, joustavuutta, luovuutta ja kykyä tarttua haasteisiin. Työkokemusta on vaikea saada, kun jo lähtötason vaatimukset ovat kohtuuttomat.

Suoritusyhteiskunnassa lepo ansaitaan, kun on suoritettu tarpeeksi. Lepäämisestä ja haahuilusta koetaan huonoa omatuntoa. Jos omat voimavarat eivät riitä, koetaan, että syy on yksilössä. Näin sen ei pitäisi olla.

Suorituskeskeistä ajattelua on kyseenalaistettava eikä korjaustoimet voi olla vain yksilön vastuulla. Muutoksen täytyy tapahtua rakenteissa, mielenterveyttä tukevassa politiikassa ja päätöksenteossa. Esimerkiksi paremmissa työoloissa ja muuttuneissa asenteissa. 

On hyvä tiedostaa, että kaikkiin asioihin ei pysty itse vaikuttamaan ja yhteiskunnan rakenteet ja vaatimukset aiheuttavat kohtuuttomia paineita. Jokaisella meistä on oikeus lepoon, vapaaseen itseilmaisuun ja kivoihin juttuihin ilman, että niitä tulisi erikseen ansaita. Ei meidän tarvitse venyä joka paikkaan.