Ajankohtaista

Muudille hyväntekeväisyyttä tekevä Melike kirjoitti ajatuksiaan liittyen rasismiin ja eksotisointiin. Melike haluaa rohkaista nuoria vetämään omat rajat ja olemaan ylpeitä itsestään.

Moi, täällä kirjoittelee Melike Karakaya, 26-vuotias vantaalainen. Oon puoliksi suomalainen ja puoliksi turkkilainen. Äiti on suomalainen ja iskä turkkilainen. Onko mun etnisyys ollut ongelma koskaan missään? On, ja on yhä monessakin paikassa.

Arjen kokemukset

Lentokentällä joudun ’’sattumalta’’ satunnaistarkastukseen. Osallistuin myös 6-luokkaan asti Suomi2 -tunneille, vaikka mun äidinkieli on suomi. Työpaikkaa saadessani mun tuleva esimies sanoi mulle, että ’’Muistathan, että suomalaiset myyvät ja ostavat asuntonsa mieluummin Minna Meikäläiseltä kuin Melike Karakayalta” (voitte vaan kuvitella, otinko tätä työpaikkaa vastaan…) No en todellakaan! Aika erikoista, varsinkin kun oon kuullut kantasuomalaisten tuttuni sanovan ’’koen kasvaneeni maassa, jossa ihmiset ovat samalla viivalla’’. Ollaanko me?

Eksotisointi

Oon usein kuullut ’’ootpa kaunis tytöksi’’, ’’onpas sulla paksut hiukset, saaks niihin koskea?’’, ’’onpas sulla eksoottiset kasvot – hyvällä tietty!’’ jne. Kuin olis itsestään selvää, että voi noin vaan tulla kommentoimaan toisen ulkonäköä. Varsinkin kun siinä on positiivinen ajatus takana. Ei ole väärin kehua toisen ulkonäköä, jos kehuu yhtä avoimesti muidenkin ihmisten ulkonäköä, eikä vaan niiden, jotka poikkeavat Elovena-lookista. Positiivinen kehuminen on ok, kunhan tietää missä menee hyvän maun raja.

Mitä toivon nuorille

Mulle tärkeintä on, että voin kannustaa nuoria olemaan sellaisia kuin ne on. Haluun luoda turvallisempaa tilaa puuttumalla rasismiin omissa toimintaympäristöissä. Me ollaan kaikki yhdenvertaisia ja jokaisella on oikeus vetää omat rajat – muistaa vaan myös sanoa ne ääneen. Oot just hyvä noin, ole ylpeä itsestäsi ja raivataan vaikka yhdessä se tila toteuttaa just sua!

– Melike